Tässä yksi teksti jonka kirjoitin Portfolio 2 kurssin yhteydessä. Kurssin aiheena on Työnhaku ja urasuunnittelu media-alalla, siispä nyt pohditaan alan ja suppeammin omasta näkökulmastani tuottajuuden erityisosaamista ja sen kasvua...
TEHTÄVÄ: Pohdi ja selvitä itsellesi seuraavat asiat:
Mitä sellaista erityisosaamista sinulla on, että voit kehittyä alasi asiantuntijaksi?
Millaisia kompetensseja tulevat/mahdolliset työnantajasi arvostavat ja painottavat?
Mitä vaaditaan, että asiantuntijuutesi kehittyy edelleen? Lisäkoulutusta, työkokemusta, elämänkokemusta jne.?
Erityisosaamista, minulla?
Mielenkiinto ja tiedon nälkä ovat varmasti ne ensimmäiset asiat, jotka täytyy olla kunnossa. Tämä kaiketi parhaimmillaan näkyy rakkautena työhönsä ja alaansa ja käytännössä mahdollistaa kestävän motivaation sekä kehittymisen.
Näistä rakkauden kohteista täytyy mainita ainkin ongelman ratkaisu, luovien ideoiden kehittäminen, elokuvat ja televiso, interner sekä arkkitehtuuri ja valokuvaus.
Mielenkiintoista ja tulevaisuudessa mahdollisesti hyvinkin keskeistä osaamista tuottaa yllättävät yhdistelmät mielenkiinnon ja osaamisen kentistä. On ollut ihan selkeästi nähtävissä, että tulevaisuudessa jopa harrastukset voivat saada aikaan mielenkiintoista ja tuloksellista uutta tietoa ja ideoita missä tahansa työssä - eikä ainakaan vähiten luovissa työtehtävissä.
Toimissani ja tuottajuudessa tarvittavia kompetensseja?
Monta mielenkiintoista asiaa sisältyy tuohon väliotsikkoon: kompetenssi, tuottajuus, toiminta, tavoitteiden saavuttaminen, jne. (Kerrassaan mahtavaa! AWW!)
Näin nuori kaveri ei varmasti ole mikään pätevin totuuden torvi, mutta siitä syystä koitan olla esittämättä ajatuksiani ehdottumuuksina. Nämä tuottajuudessa tarvittavat kompetenssit tulee siis vapaasti kyseenalaistaa: Määrätietoisuus, täsmällisyys, luotettavuus, ongelmanratkaisukyky, ratkaisukeskeisyys, luovuus, motivointitaidot, edellytysten tunnistaminen, toimintakentän mahdollisimman kattava tuntemus, kontaktit, kyky selkeään viestintään, tulevaisuuteen suuntautuneisuus, kehityskeskeisyys, visio 3-5 vuoden näköaloista, kokonaisuuksien hallinta, asikkaiden sekä työryhmien & tuotantojen palveleminen sekä viimeisenä muttei vähäisimpänä sitkeys & yrittäminen.
Toki painotus muutaman edellä mainitun ominaisuuden välillä varmasti vaihtelee työtehtävän mukaan... Tuotantopäälliköltä, -koordinaattorilta, tuottajalta ja -assistentilta kuitenkin edellytetään erilaisia älyllisiä ja toiminnallisia suuntauksia. On tietysti myös selvää, että kehityspäällikkö toimii hieman eri edellytyksin kuin henkilöstöpäällikkö tai tiedottaja, jos ajatellaan ulos tuotantoyhtiöiden maailmasta.
Asiantuntijuuden edelleen kehittyminen?
Tässä heittäydyn taas naiviksi ja lainaan toistamiseen Kuuban kansallissankaria Ernesto Che Guevaraa: Rakkaus. Hän tosin käytti tuota vastauksena vapaustaistelijan tärkeimmästä ominaisuudesta, mutta pointti taisi olla sama: jaksaakseen täytyy olla vahvasti motivoitunut, pysyäkseen oikealla polulla täytyy omata selkeä visio.
Mikä kuitenkin kehittää pahaiten asiantuntemusta? Käytännöllä ja tekemisellä on tietysti tässä iso osa. Myös modernilla ihmisellä on kantapää, jonka kautta voi ja tuleekin oppia. Elokuvan ja tv:n tekeminen on niin paljon käsityöläisammatti ettei siinä harjaannu mestariksi muuten kuin tekemällä ja taas tekemällä... Tähän kai SES:n toimitusjohtaja Irina Krohn tähtää, kun on sanonut, että haluaa saada suomalaisista tekijöistä mestareita ja keinona hän on peräänkuuluttanut lyhyempiä työttömyysjaksoja ammattilaisille.
Toisaalta kun tieto lisääntyy, myös avointen kysymysten määrä kasvaa - klassisesti: tieto lisää sumeutta. Siksipä väitän, että asiantuntijuudessa kasvaessa suuri haaste on säilyttää kokonaiskuva. Toki yliopistomaailmassa tutkijat voivat toimia taas eritavalla kuin tulostavoitteellisisa tuotantoja johtavat projektipäälliköt... Itse koen omaksi vahvuudekseni juuri kokonaisuuden havainnoinnin, määrittelyn ja näköalan koko suoritettavaan prosessiin. Huomaan ahdistuvani suuresti kun menetän käsitystäni kokonaisuudesta, samoin vasta kun olen hahmottanut kokonaisuuden jossa työskentelen koen pystyväni parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Siispä tällä tontilla on selkeästi perään katsottavaa ainakin tässä postiosoitteessa.
Tekevälle sattuu, mutta tekevä myös oppii... Asiantuntijuus kasvaa.Toki asiantuntijuuden kasvu myös on tehtävänannon mainitsemien lisäkoulutuksen, työkokemuksen ja elämänkokemuksen hankkimista, mutta miten on herkkyyden laita? Herkkyys huomioida heikko informaatio ohjeissa, työssään uurastavan tekijän uupuminen, laadun rapistuminen ja taas sitten työväen hiljaiset supinat... jne.
Miten säilyä herkkänä pienillekin havainnoille kun kokemusten lisääntyminen, suuret työmäärät ja kolhut kantapäähän verottaa tuota herkkyyttä?
_
PAKO Blog
